PT -- Manlio Dinicci -- A Arte da Guerra -- Por que é que a Alemanha venceu e a Itália perdeu?

  

A Arte da Guerra

 Por que é que a Alemanha venceu e a Itália perdeu? 

Manlio Dinucci

ENGLISH   FRANÇAIS   ITALIANO   PORTUGUÊS

 

A Chanceler alemã Merkel - escreve Alberto Negri (il manifesto, 23 de Julho) - resistiu à pressão de três administrações norte-americanas - Obama, Trump e Biden - para que cancelasse o North Stream 2, o gasoduto que flanqueia o North Stream inaugurado há dez anos, duplicando o fornecimento de gás russo à Alemanha.

Em vez disso, "o South Stream, o gasoduto Eni-Gazprom, fracassou". Conclui correctamente Negri que Merkel "ganhou a partida que nós perdemos". Surge imediamente a pergunta: Porque é que a Alemanha ganhou e a Itália perdeu?

O título do Washington Post é significativo: "Os EUA e a Alemanha chegam a um acordo sobre gasoduto russo, pondo fim ao conflito entre aliados". O acordo, assinado pelo Presidente Biden com a Chanceler Merkel, foi e é fortemente oposto por um grupo bipartidário no Congresso, liderado pelo Senador Republicano J. Risch, que propõe uma lei contra o "perigoso projecto russo".

Portanto, o acordo é, de facto, uma "trégua" (como o define Negri). Foi a razão pela qual a Administração Biden decidiu pôr fim à "discórdia" que azedava as relações com a Alemanha, um importante aliado da NATO. No entanto, a Alemanha teve de pagar "dividendos" ao patrão USA, comprometendo-se – tal como solicitado pela Secretária de Estado, Victoria Nuland - a "proteger a Ucrânia" (de facto, já parte da NATO) com um fundo de investimento de um bilião  de dólares para compensá-la pela redução de receitas, dado que os gasodutos gémeos North Stream passam através do Mar Báltico, contornando o seu território. Como contrapartida, a Alemanha tem, pelo menos por agora, permissão USA para importar 55 biliões de metros cúbicos/ano de gás natural da Rússia.

O gasoduto é gerido pelo consórcio internacional Nord Stream AG, constituído por cinco empresas: Gazprom da Rússia, Wintershall e Pegi/E.On da Alemanha, Nederland's Gasunie dos Países Baixos e Engie da França. A Alemanha tornou-se assim o centro de energia para a distribuição do gás russo através da rede europeia.

A Itália poderia ter desempenhado o mesmo papel com o gasoduto South Stream. O projecto nasceu em 2006, durante o governo Prodi II, com um acordo entre a Eni e a Gazprom. O gasoduto atravessaria o Mar Negro (em águas territoriais russas, búlgaras e turcas) e continuaria por terra através da Bulgária, Sérvia, Hungria, Eslovénia e Itália até Tarvisio (Udine). A partir daí, o gás seria distribuído através da rede europeia.

A construção do gasoduto começou em 2012. Em Março de 2014, Saipem (Eni) adjudicava um contrato inicial de 2 biliões de euros para a construção da secção submarina. Mas, entretanto, quando o putsch da Praça Maidan precipitava a crise ucraniana, a Administração Obama, em concertação com a Comissão Europeia, moveu-se para afundar o South Stream. Em Junho de 2014, chegava a Sófia uma delegação do Senado dos EUA, chefiada por John McCain, e transmitiu as ordens de Washington ao governo búlgaro. Este último anunciou imediatamente o bloqueio dos trabalhos do South Stream, no qual a Gazprom já tinha investido 4,5 biliões de dólares. Desta forma, a Itália perdeu não só contratos no valor de biliões de euros, mas também a possibilidade de ter no seu território o centro de distribuição do gás russo na Europa, o que teria gerado receitas significativas e o aumento de postos de trabalho.

Porque é que a Itália perdeu tudo isto? Porque o governo Renzi (em funções de 2014 a 2016) e o Parlamento aceitaram de cabeça baixa, a imposição de Washington.

A Alemanha de Merkel, pelo contrário, opôs-se a essa exigência. Iniciou-se, então, a "discussão entre aliados" que forçou Washington a aceitar a duplicação do North Stream, mantendo ao mesmo tempo a pretensão USA de decidir de que países a Europa pode ou não pode importar gás natural. Será que um governo italiano ousaria abrir hostilidades com Washington para defender os nossos interesses nacionais? O facto é que a Itália perdeu não só o gasoduto, como também abdicou da sua soberania.

il manifesto, 27 de Julho de 2021

Su BYOBLU, Canale 262 del digitale terrestre

Il Venerdì alle 20:30

PANGEA  GRANDANGOLO

 

RASSEGNA STAMPA INTERNAZIONALE

https://www.youtube.com/watch?v=fy3KY4CfwU8

Grandangolo allarga il campo dell’informazione, segnalando e commentando articoli, comunicati stampa, reportage, documenti, dichiarazioni e interviste, che compaiono su media e fonti ufficiali internazionali, ma vengono ignorati o deformati dai media mainstream del nostro paese.

ORARI DI TRASMISSIONE

VEN   20.30

Repliche

SAB    9.00 – 16.00

DOM  11.00 – 17.30

LUN    8.00 – 19.30

MAR   12.00 – 22.30

MER   17.00

GIOV  18.00

 

SUOMI -- Manlio Dinucci -- Yhdysvaltain strategia ja kaasuputkisodan kustannukset meille

 Yhdysvaltain strategia ja kaasuputkisodan kustannukset meille 

 Manlio Dinucci

DEUTSCH  CASTELLANO ENGLISH  FRANÇAIS ITALIANO  

NEDERLANDS NORSK PORTUGUÊS ROMÎNA SUOMI  TÜRKÇE

Huolimatta meneillään olevasta, mutkikkaasta presidentti Trumpin virkasyytöstä koskevasta taistelusta republikaanit ja demokraatit laskivat senaatissa aseensa äänestääkseen lähes yksimielisesti ankarien sanktioiden määräämisestä North Stream 2:n rakennukseen osallistuville yhtiöille, putken joka kaksinkertaistaisi venäläisen kaasun kuljetuksen Saksaan Itämeren yli. Pääasialliset uhrit olivat eurooppalaiset yhtiöt, jotka olivat auttaneet rahoittamaan 11 miljardin dollarin hankkeen venäläisen Gazprom-yhtiön kanssa. Siinä ovat mukana myös itävaltalainen Omy-yhtiö, englantilais-hollantilainen Royal Dutch Shell, ranskalainen Engie, saksalaiset Uniper ja Wintershall, italialainen Saipem ja sveitsiläinen Allseas.

Yhdysvallat varoittaa North Streamin kaksinkertaistamisen lisäävän Euroopan riippuvuutta Venäjän kaasusta. Se on ennen kaikkea huolissaan siitä, että Itämeren putki kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Saksan merialueiden kautta, välttäen siten Visegrad-ryhmän maat (Tsekki, Slovakia, Puola ja Unkari), Baltian maat ja Ukrainan. Toisin sanoen Euroopan maat, joilla on läheisimmät suhteet Washingtoniin Naton kautta (ja näihin meidän on pakko lisätä Italia).

Tästä om todisteena se, että North Stream 2 -sanktiot sisältyvät National Defense Authorization Act  -säädökseen, joka tilikautena 2020 myöntää Pentagonille jättimäiset 738 miljardia dollaria uusiin sotiin ja aseisiin (myös avaruusaseisiin), ja kun tähän lisätään muut hallinnolliset menot, ne nostavat Yhdysvaltain armeijan menot noin 1000 miljardiin dollariin. North Stream 2:een kohdistetut taloudelliset sanktiot ovat osa poliittis-sotilaallista Venäjän vastaisuuden lisääntymistä.

Tätä vahvistaa myös se, että Yhdysvaltain kongressi ei ole asettanut sanktioita ainoastaan North Stream 2:lle vaan myös Turk-Streamille, joka valmistuessaan tuo Venäjältä kaasua Mustanmeren yli Itä-Traakiaan, pieneen eurooppalaiseen osaan Turkkia. Sieltä Venäjän kaasua toimitettaisiin Bulgariaan, Serbiaan ja muihin Euroopan maihin. Tämä on Venäjän vastaisku Yhdysvaltain menettelylle, joka onnistui pysäyttämään South Stream -putken vuonna 2014. South Streamin oli tarkoitus yhdistää Venäjä Italiaan Mustanmeren kautta ja maateitse Tarvisioon (Udineen). Silloin Italiasta olisi tullut EU:ssa vaihtoehtoinen kaasuntoimituspaikka, mistä koituisi merkittäviä taloudellisia etuja. Obaman hallinto onnistui romuttamaan projektin yhteistoiminnassa Euroopan Unionin kanssa.

Saipem-yhtiö (Italian Eni Group), johon taas kerran vaikuttivat Yhdysvaltain sanktiot North Stream 2:a vastaan, kärsi vakavasti South Streamin pysäyttämisestä – 2014 se menetti 2,4 miljardin euron arvoiset sopimukset, joihin olisi lisätty muita sopimuksia mikäli projekti olisi jatkunut. Mutta tuolloin kukaan Italiassa tai EU:ssa ei protestoinut Yhdysvaltain järjestämää projektin hautaamista vastaan. Nyt ovat kyseessä Saksan intressit, ja Saksassa ja EU:ssa kuullaan kriittisiä ääniä Yhdysvaltain North Stream 2 -sanktioista.

Mitään ei mainita siitä tosiasiasta, että Euroopan Unioni on tehnyt sopimuksen tuoda Yhdysvalloista  nesteytettyä maakaasua (LNG), jota eristetään bitumisesta liuskeesta tuhoavalla tekniikalla hyötysuunnassa (murtamalla). Vahingoittakseen Venäjää Yhdysvallat pyrkii vähentämään sen kaasunvientiä EU:hun, pakottaen eurooppalaiset kuluttajat maksamaan laskun. Sen jälkeen kun presidentti Donald Trump ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker heinäkuussa 2018 allekirjoittivat yhteisen lausunnon, the Joint Statement of 25 July: European Union imports of U.S. Liquefied Natural Gas (LNG), EU on kaksinkertaistanut LGN-tuonnin Yhdysvalloista, aloittaen yhteisistä 656 miljoonan euron 

http://www.natoexit.it/en/home-en/

http://www.natoexit.it/

DECLARATION OF FLORENCE

FOR AN INTERNATIONAL FRONT NATO EXIT
DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018, Premio internazionale per l'analisi geostrategica assegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

NORSK -- Manlio Dinucci -- USAs strategi og hva krigen om gassrørledningen koster oss

USAs strategi og hva krigen om gassrørledningen koster oss

av Manlio Dinucci

Etter å ha forbudt det kinesiske selskapet Huawei å konkurrere om 5G-nettverk rundt omkring, så forbyr nå De Forente Stater europeerne å øke sin forsyning av russisk gass. Mens den første beslutningen var tatt sammen med NATO, er den andre beslutningen ikke et resultat av russerfobi, men et resultat av «Wolfowitz-doktrinen» fra 1992 - som skal hindre EU i å bli en konkurrent til «The American Empire».I begge tilfeller er hensikten å behandle EU som et barn for å gjøre dem mer avhengige.

VOLTAIRE NETWORK | ROMA (ITALIA) | 31 DÉCEMBRE 2019

 

FRANÇAIS  ITALIANO  ESPAÑOL  PORTUGUÊS  TÜRKÇE  ROMÂNĂ  ENGLISH  DEUTSCH 

Den tyske kansleren Angela Merkel og hennes finansminister, Olaf Scholz, fordømmer øyeblikkelig USAs innblanding.

Selv om de nå ser ut til å være fastlåst i kampen om å få stilt Trump for riksrett har republikanerne og demokratene i senatet enstemmig gått inn for tunge sanksjoner mot selskaper som deltar i konstruksjonen av Nord Stream 2 gassrørledningen. Det er denne som skal doble gassleveransene fra Russland til Tyskland gjennom Østersjøen.

NL -- Manlio Dinucci -- Amerikaanse strategie en wat de gaspijplijn oorlog ons kost

Amerikaanse strategie

 en wat de gaspijplijn oorlog ons kost

door Manlio Dinucci

DEUTSCH  CASTELLANO ENGLISH  FRANÇAIS ITALIANO  

 PORTUGUÊS ROMÎNA  TÜRKÇE

Hoewel ze vastzaten in een ingewikkelde strijd over de beschuldiging van president Trump, hebben de Republikeinen en Democraten in de Senaat de wapens neergelegd om, in quasi-unanimiteit, te stemmen voor het opleggen van zware sancties aan de bedrijven die deelnemen aan de bouw van North Stream 2, de verdubbeling van de gaspijpleiding die Russisch gas levert aan Duitsland over de Oostzee. De belangrijkste slachtoffers waren de Europese bedrijven die met het Russische bedrijf Gazprom hebben bijgedragen aan de financiering van het project van 11 miljard dollar. Het project is nu voor 80 % voltooid. Ook het Oostenrijkse bedrijf Omy, de Brits/Nederlandse Royal Dutch Shell, Frans Engie, de Duitse bedrijven Uniper en Wintershall, het Italiaanse Saipem en Swiss Allseas nemen deel aan de aanleg van de pijpleiding.

De verdubbeling van North Stream vergroot de afhankelijkheid van Europa van Russisch gas, waarschuwen de Verenigde Staten. Zij maken zich vooral zorgen over het feit dat de gaspijpleiding - door de Oostzee over te steken in wateren van Rusland, Finland, Zweden en Duitsland - zo de Visegradlanden (Tsjechië, Slowakije, Polen en Hongarije), de Baltische staten en de Oekraïne vermijdt. Met andere woorden, de Europese landen die via de NAVO de nauwste banden hebben met Washington (waaraan we Italië moeten toevoegen).

Het doel voor de VS is niet zozeer economisch, maar strategisch. Dit wordt bevestigd door het feit dat de sancties op North Stream 2 zijn opgenomen in de National Defense Authorization Act, de wet die het Pentagon voor het fiscale jaar 2020 de kolossale som van 738 miljard dollar geeft voor nieuwe oorlogen en nieuwe wapens (inclusief ruimtewapens), waaraan nog andere posten moeten worden toegevoegd die de militaire uitgaven van de VS op ongeveer 1.000 miljard dollar brengen. De economische sancties op North Stream 2 maken deel uit van een politiek-militaire escalatie tegen Rusland.

Een bijbedoeling is dat het Amerikaanse Congres niet alleen sancties heeft ingesteld tegen North Stream 2, maar ook tegen de Turk-Stream, die in de laatste fase van de realisatie Russisch gas over de Zwarte Zee naar Oost-Tracië, het kleine Europese gebied van Turkije, zal brengen. Van daaruit zou via een andere pijpleiding Russisch gas moeten worden geleverd aan Bulgarije, Servië en andere Europese landen. Dit is de Russische riposte naar de Amerikaanse actie die de South Stream-pijpleiding in 2014 heeft weten te blokkeren. South Stream was bedoeld om Rusland met Italië te verbinden via de Zwarte Zee en over land naar Tarvisio (Udine). Italië zou dus een schakelplatform voor gas in de EU zijn geworden, met opmerkelijke economische voordelen. De regering-Obama heeft het project met medewerking van de Europese Unie kunnen omzeilen.

Het bedrijf Saipem (Italiaanse Eni Group), opnieuw getroffen door de Amerikaanse sancties tegen North Stream 2, werd zwaar getroffen door de blokkade van Zuid Stream - in 2014 verloor het bedrijf contracten ter waarde van 2,4 miljard euro, waaraan nog andere contracten zouden zijn toegevoegd als het project was voortgezet. Maar op dat moment protesteerde niemand in Italië of in de EU tegen het begraven van het project dat door de VS werd georganiseerd. Nu zijn er Duitse belangen in het spel, en in Duitsland en in de EU wordt er kritiek geuit op de sancties van de VS tegen North Stream 2.

Er wordt niets gezegd over het feit dat de Europese Unie heeft ingestemd met de invoer van vloeibaar aardgas (LNG) uit de VS, een extract van bitumineuze leisteen door de destructieve techniek van hydraulische breuk (fracking). Om Rusland te schaden, probeert Washington zijn gasexport naar de EU te verminderen, waardoor de Europese consumenten de rekening moeten betalen. Sinds president Donald Trump en de voorzitter van de Europese Commissie, Jean-Claude Juncker, in juli 2018 in Washington de gezamenlijke verklaring van 25 juli hebben ondertekend: De EU heeft de invoer van Amerikaans vloeibaar aardgas (LNG) uit de VS verdubbeld en de infrastructuur medegefinancierd via een eerste uitgave van 656 miljoen euro. Dit heeft de Europese bedrijven echter niet gered van de Amerikaanse sancties.

il manifesto, 23 December 2019

Nederlandse Vertaling: Martien

http://www.natoexit.it/en/home-en/

http://www.natoexit.it/

DECLARATIE VAN FLORENCE

VOOR EEN INTERNATIONAAL FRONT NAVO-EXIT

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS

PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ 

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018, Premio internazionale per l'analisi geostrategica assegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

DE -- Manlio Dinucci -- Die US-Strategie und was uns der Gaspipeline-Krieg kostet

 Die US-Strategie 

 und was uns der Gaspipeline-Krieg kostet 

von Manlio Dinucci

CASTELLANO ENGLISH  FRANÇAIS  ITALIANO  

PORTUGUÊS ROMÎNA  TÜRKÇE

Obwohl sie in einem verworrenen Kampf um die Amtsenthebung von Präsident Trump gefangen waren, legten Republikaner und Demokraten im Senat die Waffen nieder, um quasi einstimmig für die Verhängung schwerer Sanktionen gegen die Unternehmen zu stimmen, die am Bau von North Stream 2, der Verdoppelung der Gaspipiline, die russisches Gas durch die Ostsee nach Deutschland liefert, beteiligt sind. Die Hauptopfer waren die europäischen Unternehmen, die das 11-Milliarden-Dollar-Projekt mit dem russischen Unternehmen Gazprom mitfinanziert hatten. Das Projekt ist nun zu 80 % abgeschlossen. Auch das  österreichische Unternehmen Omy, die britisch-niederländische Royal Dutch Shell, die französische Engie, die deutschen Unternehmen Uniper und Wintershall, die italienische Saipem und die schweizerische Allseas sind an der Verlegung der Pipeline beteiligt.

Die Verdoppelung der North Stream erhöht die Abhängigkeit Europas von russischem Gas, warnen die Vereinigten Staaten. Sie sind vor allem darüber besorgt, dass die Gaspipeline - durch die Durchquerung der Ostsee in den Gewässern Russlands, Finnlands, Schwedens und Deutschlands - die Visegrad-Länder (Tschechien, Slowakei, Polen und Ungarn), die baltischen Staaten und die Ukraine umgeht. Mit anderen Worten, die europäischen Länder, die über die NATO (zu der wir Italien hinzufügen müssen) die engsten Verbindungen zu Washington haben.

Das Ziel für die USA ist nicht wirtschaftlicher, sondern strategischer Natur. Dies wird durch die Tatsache bestätigt, dass die Sanktionen gegen North Stream 2 im National Defense Authorization Act enthalten sind, dem Genehmigungsgesetz zur nationalen Verteidigung, das dem Pentagon für das Haushaltsjahr 2020 die kolossale Summe von 738 Milliarden Dollar für neue Kriege und neue Waffen (einschließlich Weltraumwaffen) übergibt, zu denen noch weitere Posten hinzukommen, die die Militärausgaben der USA auf etwa 1.000 Milliarden Dollar bringen. Die Wirtschaftssanktionen gegen North Stream 2 sind Teil einer politisch-militärischen Eskalation gegen Russland.

Eine weitere Bestätigung findet sich in der Tatsache, dass der US-Kongress nicht nur Sanktionen gegen North Stream 2, sondern auch gegen Turkish-Stream beschlossen hat, das in seiner letzten Phase der Realisierung russisches Gas über das Schwarze Meer nach Ost-Thrakien, dem kleinen europäischen Gebiet der Türkei, bringen wird. Von dort aus soll russisches Gas über eine weitere Pipeline nach Bulgarien, Serbien und andere europäische Länder geliefert werden. Dies ist der russische Gegenschlag zur US-Aktion, der es gelang, die South Stream-Pipeline 2014 zu blockieren. South Stream sollte Russland durch das Schwarze Meer mit Italien und auf dem Landweg mit Tarvisio (Udine) verbinden. Italien wäre somit zu einem Umschlagsplatz für Gas in der EU geworden, was erhebliche wirtschaftliche Vorteile mit sich gebracht hätte. Die Obama-Administration konnte das Projekt in Zusammenarbeit mit der Europäischen Union ruinieren.

Das Unternehmen Saipem (italienische Eni-Gruppe), das erneut von den US-Sanktionen gegen North Stream 2 betroffen war, wurde von der Blockade von South Stream schwer getroffen - es verlor 2014 Aufträge im Wert von 2,4 Milliarden Euro, zu denen noch weitere Aufträge hinzugekommen wären, wenn das Projekt fortgesetzt worden wäre. Doch damals protestierte weder in Italien noch in der EU jemand gegen die Beerdigung des von den USA organisierten Projekts. Nun sind deutsche Interessen im Spiel, und in Deutschland und in der EU werden kritische Stimmen gegen die US-Sanktionen gegen North Stream 2 laut.

Es wird nichts darüber gesagt, dass die Europäische Union dem Import von verflüssigtem Erdgas (LNG) aus den USA zugestimmt hat, einem Extrakt aus bituminösem Schiefer durch die zerstörerische Technik der hydraulischen Frakturierung (Fracking). Um Russland zu schaden, versucht Washington, seine Gasexporte in die EU zu reduzieren und die europäischen Verbraucher zu verpflichten, die Rechnung zu bezahlen. Seit Präsident Donald Trump und der Präsident der Europäischen Kommission, Jean-Claude Juncker, im Juli 2018 in Washington die Gemeinsame Erklärung vom 25. Juli: Die Europäische Union importiert verflüssigtes Erdgas (LNG)  unterzeichnet hat die EU ihre LNG-Importe aus den USA verdoppelt, wobei sie die Infrastrukturen mit einem Anfangsaufwand von 656 Millionen Euro mitfinanziert hat. Dies hat die europäischen Unternehmen jedoch nicht vor den Sanktionen der USA bewahrt.

il manifesto, 17. Dezember 2019

Übersetzung: K.R.

http://www.natoexit.it/en/home-en/
http://www.natoexit.it/

ERKLÄRUNG VON FLORENZ

FÜR EINE INTERNATIONALE NATO-AUSTRITTS-FRONT

DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO

NEDERLANDS PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA

TÜRKÇE РУССКИЙ

Manlio Dinucci

Geograph und Geopolitiker. Seine neuesten Bücher sind Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018, Premio internazionale per l'analisi geostrategica assegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.

EN -- Manlio Dinucci -- US strategy and what the gas pipeline war is costing us

US strategy 

and what the gas pipeline war is costing us

by Manlio Dinucci

CASTELLANO  FRANÇAIS  ITALIANO  PORTUGUÊS ROMÎNA  TÜRKÇE

Although they were locked in a convoluted struggle concerning the impeachment of President Trump, Republicans and Democrats in the Senate laid down their arms in order to vote, in quasi-unanimity,  for the imposition of heavy sanctions on the companies participating in the construction of North Stream 2, the doubling of the gas pipeline which delivers Russian gas to Germany across the Baltic Sea. The main victims were the European companies which had helped finance the 11 billion dollar project with the Russian company Gazprom. The project is now  80 % finished. The Austrian company Omy, British/Dutch Royal Dutch Shell, French Engie, German companies Uniper and Wintershall, Italian Saipem and Swiss Allseas are also taking part in the laying of the pipeline.

The doubling of North Stream increases Europe's dependence on Russian gas, warn the United States. Above all, they are preoccupied by the fact that the gas pipeline – by crossing the Baltic in waters belonging to Russia, Finland, Sweden and Germany – thus avoids the Visegrad countries (Czech Republic, Slovakia, Poland and Hungary), the Baltic States and Ukraine. In other words, the European countries which have the closest ties to Washington through NATO (to which we must add Italy).

Rather than being economic, the goal for the USA is strategic. This is confirmed by the fact that the sanctions on North Stream 2 are included in the National Defense Authorization Act, the legislative act which, for fiscal year 2020, hands the Pentagon the colossal sum of 738 billion dollars for new wars and new weapons (including space weapons), to which must be added other posts which bring the US military expenditure to approximately 1,000 billion dollars. The economic sanctions on North Stream 2 are part of a politico-military escalation against Russia.

An ulterior confirmation can be found in the fact that the US Congress has established sanctions not only against North Stream 2, but also against the Turk-Stream, which, in its final phase of realisation, will bring Russian gas across the Black Sea to Eastern Thrace,the small European area of Turkey. From there, by another pipeline, Russian gas should be delivered to Bulgaria, Serbia and other European countries. This is the Russian riposte to the US action which managed to block the South Stream pipeline in 2014. South Stream was intended to link Russia to Italy across the Black Sea and by land to Tarvisio (Udine). Italy would therefore have become a switch platform for gas in the EU, with notable economic advantages. The Obama administration was able to scuttle the project, with the collaboration of the European Union.

The company Saipem (Italian Eni Group), once again affected by the US sanctions against North Stream 2, was severely hit by the blockage of South Stream – in 2014, it lost contracts to the value of 2.4 billion Euros, to which other contracts would have been added if the project had continued. But at the time, no-one in Italy or in the EU protested against the burial of the project which was being organised by the USA. Now German interests are in play, and critical voices are being raised in Germany and in the EU against US sanctions against North Stream 2.

Nothing is being said about the fact that the European Union has agreed to import liquified natural gas (LNG) from the USA, an extract from bituminous shale by the destructive technique of hydraulic fracturation (fracking). In order to damage Russia, Washington is attempting to reduce its gas exports to the EU, obliging European consumers to foot the bill. Since President Donald Trump and the President of the European Commission, Jean-Claude Juncker, signed in Washington in July 2018 the Joint Statement of 25 July: European Union imports of U.S. Liquefied Natural Gas (LNG), the EU has doubled its importation of LNG from the USA, co-financing the infrastructures via an initial expenditure of 656 million Euros. However, this did not save European companies from US sanctions.

il manifesto, 17 December 2019

Translator: Pete Kimberley

http://www.natoexit.it/en/home-en/

http://www.natoexit.it/

DECLARATION OF FLORENCE

FOR AN INTERNATIONAL FRONT NATO EXIT
DANSK DEUTSCH ENGLISH ESPAÑOL  FRANÇAIS ITALIANO  NEDERLANDS
PORTUGUÊS ROMÎNA SLOVENSKÝ SVENSKA TÜRKÇE РУССКИЙ

Manlio Dinucci

Geographer and geopolitical scientist. His latest books are Laboratorio di geografia, Zanichelli 2014 ; Diario di viaggio, Zanichelli 2017 ; L’arte della guerra / Annali della strategia Usa/Nato 1990-2016, Zambon 2016, Guerra Nucleare. Il Giorno Prima 2017; Diario di guerra Asterios Editores 2018, Premio internazionale per l'analisi geostrategica assegnato il 7 giugno 2019 dal Club dei giornalisti del Messico, A.C.